Hito hyvä lanseeraa kesäksi uuden ja uudistuvan postikorttisarjan, jossa lappeenrantalaista kaupunkitunnelmaa ja tuttujakin paikkoja katsellaan hieman uusista näkökulmista. Kortteja on yhteensä yli 15 erilaista, joista artikkelin kuvituksena vain muutama esimerkki.
Valokuvakortit on kuvannut Hito hyvän toimitusjohtaja ja palkittu kuvajournalisti Arttu Muukkonen.
”Hito hyvähän tunnetusti katselee tätä kansainvälistä suurkaupunkiamme ilon kautta ja positiivisia näkökulmia moniin asioihin etsien. Tätä samaa olen tehnyt myös valokuvaamalla tiettyjä maisemia ja yksityiskohtia, joita olen bongannut vuosien varrella,” Muukkonen kertoo.
Korttien ulkoasun fontteineen on tehnyt Hito hyvän taiteellinen johtaja Samu Koskinen, joka paljastuu printattujen tuotteiden ystäväksi.
”On oikein mukavaa, että ihmiset jaksavat kirjoittaa edelleen perinteisiä postikortteja kaiken tämän nykyaikaisen some-teknologisen aikakauden vallitessa. Postikorteissa on miellyttävää inhimillisyyttä, lämpöä ja nyt myös todella kaunista lappeenrantalaista visuaalisuutta.”
Lappeenrantalaisia postikortteja on ollut aiemminkin ja on edelleen, mutta tietty tuore ote niistä on Muukkosen mukaan puuttunut. Niinpä asian eteen oli parempi tehdä jotain itse.
”Esimerkiksi Myllysaaren kaikki tuntevat kaupungin keitaana, mutta sieltä ei ole näkynyt oikein koskaan kiinnostavia kuvia. Auringonlaskut aukeavat sinne kuitenkin aivan erityisellä tavalla, joten olen kyttäillyt parhaita kuvakulmia.”
Nyt lanseeratut kuvat on kuvattu kolmen edellisen kesän aikana – sattuupa mukaan yksi talvinenkin kuva. Osa kuvista on nähty muun muassa Lappeenranta-Facebook-ryhmässä. Sinne Muukkonen on postannut kuvia omaksi ilokseen. Jotkut kuvista ovat päätyneet myös kaupungin markkinointimateriaaleihin.
Postikortti voi tuntua nykyaikana vähän vanhahtavalta medialta, mutta Muukkonen ja Koskinen pitävät printattujen kuvien olemassaoloa tärkeänä.
”Vaikka itsekin julkaisemme Instagramissa ja Facebookissa kauniita kuvia kaupungista Hito hyvän tilillä, puuttuu niistä silti konkreatia ja fyysisyys. Fyysisyys on tärkeää. Somevirrassa kuvat häviävät, mutta näitä voi fiilistellä vähän pidempäänkin,” Muukkonen sanoo.
Postikortti vaatii tietynlaisia kuvia
Muukkosen tausta on sanomalehtipuolella ja nykyisin pääosin yrityskuvauksissa, joten postikortti julkaisualustana ei ollut aiemmin tuttu. Pienessä kuvapinta-alassa on ollut omat oppimisprosessinsa, sillä mikä tahansa kuva ei toimi postikorttina. Kuvalta vaaditaan selkeyttä, oivallusta ja tehokkuutta, koska katsottava alue on niin pieni.
”Tällä kierroksella hylkäsimme osan kuvista, koska ne eivät niin sanotusti potkaisseet yhtään, kun katselimme testivedoksia. Vaikka kuva näytti tietokoneelta hyvältä ja periaatteessa sisältökin oli kiva, ei niistä syntynyt mitään tunnetta. Ja on osa kuvista edelleen vähän siinä ja tässä, mutta halusin julkaista myös perinteisempiä maisemia, jotta korttisarjassa on vaihtelua.”
Suosikkikuvakseen kaikista korteista Muukkonen valitsee vanhan meijerin rakennuksen kulman parvekkeet.
”Ne parvekkeet osuvat aina silmiin, kun Ainonkadulta kääntyy Kipparinkadulle. Ne ovat kauniin muotoisia parvekkeita, myös talo on itsessään puhdaslinjainen ja toisaalta taas usein parvekkeella näkyvät kukat tuovat kokonaisuuden nykyaikaan. Tietysti talon ja alueen historia, että meillä on siinä Kaupunginlahden kulmalla ollut meijeri, jossa äidinäitini ja äidinisäni ovat aikanaan olleet töissä, tuo kuvaan henkilökohtaista kerroksellisuutta.”
Postikortteja on myynnissä Satamatie 6:n tehtaanmyymälässä sekä mahdollisesti kesän mittaan muissakin jälleenmyyntipisteissä. Sarja päivittyy myös tulevaisuudessa.
”Nytkin on jo mielessä useampi kohde, jotka pitäisi kuvata hyvällä valolla kesäaikaan. Ja toisaalta Lappeenranta on myös kaunis talvikaupunki, joten sitä kohtihan tässä kohta mennään taas.”